Sain muutama viikko sitten huoltoon hintavahkon Martinin teräskielisen akustisen kitaran. Kielet särisivät otelautaa vasten 12. nauhan yläpuolelta soitettuna, ja äkkiseltään näytti siltä että kansi oli romahtanut kasaan. Tämä puolestaan aiheutti sen, että otelauta oli mutkalla ja talla oli painunut todella alas kannen mukana. Kallis soitin oli siis soittokelvoton.
Otelaudasta törröttävät nauhanpäät kertoivat kuitenkin nopeasti tilanteen todellisen laidan; kitara oli rutikuiva. Soitinta oli säilytetty kovassa laukussa kostuttimen kera, mutta kostuttimen säännöllinen kastelu oli päässyt unohtumaan.
Laitoin kitaran laukkuun kahden kostuttimen kera ja askarkartelin kaikuaukon peitteeksi kannen, jotta kostuttimista haihtuva kosteus jäisi tehokkaasti kopan sisäpuolelle. Kitara oli janoinen ja kostuttimet kuivuivat niin, että niitä tuli täyttää kaksi kertaa vuorokaudessa.
Kahden viikon kostutusrumban jälkeen kostuttimet alkoivat pysyä jo kosteina, sekä kitaran kannen sekä pohjan muoto alkoivat kieliä siitä, että tilanne alkaa normalisoitua. Nauhojen päät eivät myöskään enää törröttäneet, eikä kielet särisseet nauhoja vasten 12. nauhan yläpuolelta soitettuna.
Suomen talvi on todella ankara varsinkin akustisen soittimen säilyttämisen suhteen. Ulkoilma on toki kosteaa, mutta lämmityskauden lieveilmiönä huonekosteus tippuu aivan liian alas, jotta mikään ohutrakenteinen soitin voisi säilyä ilman erillistä kostutuksesta huolehtimista. On ihme ettei tämä kyseinen soitin ollut halkeillut, ja sen sai pelastettua vain palautettua sen oikeanlaisen kosteuden.
Puu elää voimakkaasti koittaessaan tavoittaa vallitsevan ilmankosteuden mukaista tasapainokosteutta. Kostuessaan puu turpoaa ja luovuttaessaan kosteutta se vetäytyy kasaan. Puiset soittimet on yleensä valmistettu tiloissa joiden suhteellinen huoneilmankosteus on vakioitu ympäri vuoden 50% tietämille. Suomessa lämmityskauden aikana huoneilmankosteus voi tippua jopa alle 20%:n, joka tietää huonoa niin soittimille, ihmisille, eläimille kuin huonekasveillekin.
Valitettavasti huoneilmankosteuden pitäminen talvella edes yli 35% on todella haastavaa, varsinkin asunnoissa joissa on koneellinen ilmastointi. Sen minkä kostutat, poistoilma vie mukanaan. On kuin kantaisi vettä avannosta toiseen. Liiallinen kostuttaminen tuo taas helposti tullessaan myös huoneilmaongelmia. Mikä siis avuksi? Ehdottomasti paras tapa säilyttää soitinta on kovassa laukussa, joka edes hieman hillitsee kosteuden haihtumista soittimesta huoneilmaan. Vielä kun lisäät laukkuun kostuttimen, niin olet jo ratkaissut ongelman.
Säilytä soittimesi aina kovassa laukussa ilmankostuttimen kera, ja varmista että kostuttimessa on vettä. Kovassa laukussa siksi, että pehmeä kangaspussi päästää kosteuden lävitseen huomattavasti nopeammin. Näin kitara pysyy ympäri vuoden hyvässä soittokunnossa, eikä kalliita korjausremontteja tarvita. Voit edelleen kuljettaa soitinta treenikselle ja keikoille pehmeässä laukussa, ja pitää kitaraa telineessä sen muutaman minuutin tai tunnin kun et sillä soita. Suurimman osan ajastaan soitin makaa kuitenkin käyttämättömänä, ja siis toivottavasti myös oikeassa ilmankosteudessa.